Veikko (Takkutukan Teräsmies) on marraskuussa -07 syntynyt mudiuros, joka treenaa pelastuskoiralajeja, pk-hakua ja peltojälkeä. Veikon "isoveli" Voitto on kesäkuussa -04 syntynyt sekarotuinen uros, joka on Varsinais-Suomen pelastuskoirien hälytysryhmässä toimiva pelastusetsintäkoira. Veikon treeniblokissa keskitytään Veikon treenien edistymiseen ja ongelmakohtien pohdiskeluun, mutta juttua riittää myös arkielämästä Voiton kuulumisia ja koirien kuvia unohtamatta.
Sen verran tulee kuittailua päivitystahdista, että ehkä tosiaan lienee syytä ryhdistäytyä. =) Onneksi sentään treenataan enemmän kuin kirjoitetaan.
Veikko on nyt sitten suorittanut Pelastuskoiraliiton raunioloppukokeen. Lähdimme vähän ex tempore kokeeseen lauantaina 23.10. Tai olinhan minä koirat ajallaan ilmoittanut kokeeseen, mutta en pitänyt Veikkoa vielä erityisen koevalmiina, ja paljon oli vielä tekemistä. Ehkä tällä sopivan rennolla asenteella oli oma osuutensa - joka tapauksessa Veikon koe sujui vallan mallikkaasti, ja olen todella tyytyväinen sen työskentelyyn! Raunioloppukokeessa maalimiehiä on kolmesta viiteen, koiran ohjaaja ei tiedä montako maalimiestä alueelle on piilotettu. Aikaa etsiä on 20 minuuttia, ja alueella on erilaisia häiriöitä, meillä oli mm. hälytyssireeni, useampia lapiomiehiä, savukone ja häiriöäänikasetti. Lisäksi kokeessa ammutaan 9mm starttipistoolilla koiran lähtiessä etsimään, ja sen jälkee viiden minuutin välein.
Meillä kokeessa oli neljä maalimiestä, ja päätin lopettaa etsinnän kun olimme etsineet noin 17 minuuttia. Melkein koko aika siis käytettiin, mutta totesin aikaisemmin päivällä Voiton kanssa raunioperuskokeessa ollessani, että hajut liikkuivat poikkeuksellisen hankalasti, joten varmistelin Veikon kanssa vähän liikaakin. Kaikki Veikon ilmaisut olivat erinomaisia niin testaaja Caarin Mattssonin arvioinnissa, kuin minun mielestänikin. Jopa pimeässä, kaikuvassa tunnelissa haukkuminen sujui vallan pontevasti, vaikka emme olleet sitäkään harjoitelleen kai kertaakaan. Veikko etsi koko ajan iloisesti ja innokkaasti, ja teki hyvät ilmaisut. Häiriöistä se ei välittänyt lainkaan. Kokemattomuus työskentelyssä vielä näkyi, ja minä itsekin haahuilin alueella välillä tyhmästi. Mutta kaiken kaikkiaan loistava suoritus, ja hyväksytty loppukoe.
Veikko suoritti lisäksi FRF-hallittavuustestin, johon kuuluu mm. seitsemän minuutin paikallaolo n. 20 metrin päässä ohjaajasta samalla kun alueella kävelee häiriöhenkilöitä, seuraaminen, jonka ainaka ammutaan 9mm startterilla, luoksetulo, ja koiran lähettäminen noin 30 metrin päässä olevaan kohteeseen. Hallittavuustesti oli Veikolle helppo nakki, ja meni kirkkaasti läpi, vaikka siihen osallistuminen oli vielä enemmän yhtäkkinen päähänpisto kuin itse rauniokokeeseen osallistuminen.
Ensi vuonna suuntaamme ehdottomasti vieraiden yhdistysten kokeisiin, niin raunioille kuin jäljelle ja hakuunkin!
Minun piti ilmoittaa Veikko nyt loppusyksylle myös pk-jälkikokeeseen, mutta kokeet loppuivat kesken. Heti ensi keväänä on kyllä vakaa aikomus yrittää päästä kokeisiin, uskoisin Veikon olevan jo varsin mukavasti koevalmis, vaikka jotain pientä säätöä nyt toki aina on... Olemme myös aloitelleet etsintäkokeen liikkeitä, ja pudotetun esineen nouto sujuukin jo kuin vanhalta tekijältä. Seuraavaksi paneudutaan todella tarkkuusruudun saloihin.
Tänä iltana oltiin poikien kanssa pelastushakutreeneissä. Voitolle otettiin hieman tienvarsietsintää, ja lisäksi kaksi maalimiestä hankalaan kivikkoon. Veikolla oli neljä maalimiestä, joista kaksi oli samaisessa kivikossa, jossa koira joutuu todella työskentelemään paikallistaakseen maalimiehen ja löytääkseen reitin tämän luo. Samalla tämä oli Veikon elämän ehkä noin toinen varsinainen partiointietsintäharjoitus. Veikko työskenteli taas hurjan mukavasti, oli erittäin innokas, ja paukutti erinomaiset ilmaisut kaikilla maalimiehillä. Tuntuu, että Veikko on saanut viime aikoina hurjasti lisää itseluottamusta, ja se on kaikkiaan syttynyt työskentelemään entistäkin kiivaammin. Ehkä jotain pientä aikuistumista on siis havaittavissa?
Huomenaamulla heti kymmeneltä taas hakuilemaan!
Eipä ole taas tullut aikoihin päiviteltyä Veikon kuulumisia tänne, syksyn tullen lienee syytä aktivoitua!
Veikkosen kanssa on ollut varsin vauhdikas kesä. Alkukesästä kävimme BH-kokeessa - peräti kahdesti. Ensimmäisessä kokeessa olimme Hämeenlinnassa Lankisen Jorman tuomaroitavina. Minä jännitin aivan kamalasti ja se tarttui koiraan, joka ei koetilanteessa ollut lainkaan oma itsensä. Jo tottis oli kamalaa hiipimistä, mutta hylkäys kokeessa tuli kaupunkiosuudesta, jossa Veikko hypähti hyvin läheltä juosseen juoksijan perään. Ensimmäisessä kokeessa kuitenkin näin, että Veikko todellakin jo osaa, ja ilmoittauduimme välittömästi seuraavaan kokeeseen. Parin viikon päästä Helsingissä en Jorma Sunin tuomaroimassa kokeessa jännittänyt läheskään yhtä pahasti, ja Veikkokin oli oma taitava itsensä. Läpäisimme kokeen silkoilla kehuilla, tottis meni hienosti eikä kaupunkiosuudessa ollut mitään ongelmia.
Veikko kävi toukokuun lopulla myös juoksemassa AD-kokeen eli kestävyyskokeen Säkylässä ensimmäisenä mudina Suomessa. Veikko oli porukan pienin, vaan ei ollenkaan vähäisin ja se pysyi isompiensa vauhdissa aivan vaivatta. Veikon ohella kokeeseen osallistui muutama saksanpaimenkoira, hovawart, amstaffi sekä dalmatiankoira.
Kesäkuun puolivälissä olimme Veikon kanssa raunioperuskokeessa ja myös tämä koe meni mukavasti läpi. Tavoitteena olisi kokeilla raunioloppukoetta vielä tänä vuonna.
Veikon kesäaktiviteetteihin on kuulunut myös paimennus: olimme Somerolla viikonlopun mittaisella jälkileirillä ja sen jälkeen olemme käyneet kaksi kertaa paimentamassa Piikkiössä. Veikko on syttynyt lampaille hyvin ja työskentelee ohjaajastaan huolimatta välillä oikeinkin mallikkaasti. Seuraava haaste paimennuksessa olisi saada Veikon käytöstä korrektimmaksi ja jätkää paremmin hallintaan, nyt kun intoa ja viettiä alkaa olla kerta kerralta enemmän ja meno sen mukaisesti jo turhankin rajua.
Muuten kesä on mennyt leppoisissa merkeissä uiden, treenaillen ja lenkkeillen. Olemme nyt siirtyneet treenaamaan jälkeä myös metsään ja peltojälki on tauolla toistaiseksi. Vähän kutittelisi kokeilla Veikon kanssa pk-jälkikoetta jo tässä syksyllä, muta saa nyt nähdä ehditäänkö treenata riittävästi ja rohkeneeko ohjaaja... =)
Pojat uimasilla heinäkuun lopulla:
Meikäläisen flunssa ja järviksi muuttuneet tottistelupaikkamme ovat taas haitanneet treenaamista, mutta tänään oltiin pitkästä aikaa treeneissä. Olin kouluttamassa uutta rauniokurssia Luolavuoren kunnanvarikolla (rauniomme ovat hautautuneet lumeen joka tuskin sulaa ennen heinäkuuta.) ja kurssilaisten jälkeen myös me kouluttajat treenasimme omat koiramme.
Otin Veikolle treenin aluksi kunnon pätkän tottista: pitkän paikallaolon kun selvittelin kamppeitani ja kerroin kurssilaisille millaisen treenin haluan ja kuinka palkataan, sekä sen jälkeen seuraamista ja kahdeksan henkilön henkilöryhmää, eli seurautin Veikkoa hajanaisessa rykelmässä seisoneiden kurssilaisten joukossa. Veikko ei aivan hurjasti tykännyt paikallaolosta märällä jäällä, mutta pysyi hyvin paikallaan. Seuraamisen otin nyt namipalkalla, mikä söi vähän intensiteettiä mutta seuraaminen oli kuitenkin tarkkaa ja iloista. Henkilöryhmässä tein pysähdyksiä niin että Veikko istui aivan jokun henkilöryhmäläisen viereen. Se koetti aina aluksi vähän haistella vieressä seissyttä ihmistä, mutta pienellä kiellolla sain Veikon huomion heti takaisin ja henkilöryhmä sujui oikein mukavasti.
Tottistelun jälkeen otimme neljän piilon perustreenin suorapalkalla. Yksi pressupiilo, yksi lavanalunen, yksi piilo keskellä isoa rykelmää työmaakoppeja ja yksi puominippujen alla. Olen nyt ottanut Veikolle paljon suorapalkkaa koska sillä on ollut haukku turhankin herkässä ja toivon että se tarkentaisi paremmin ennen kuin alkaa ilmaista. Tänään koppien keskellä ollut maalimies oli oletetusti vaikea ja sen kohdalla Veikko haukahtelikin jonkin verran siitä että sillä oli vain haju. Veikko työsti maalimiehen kuitenkin suht. hyvin loppuun asti ilman turhaa haukkumista. Muut piilot olivat helpompia ja niille Veikko meni suoraan.
Kunhan tässä jossain vaiheessa päästään raunioille, alan ottaa Veikolle vaihdellen suorapalkkaa ja ilmaisua niin että vaikeammat piilot ovat alkuun suorapalkalla ja helpompiin tulee pitkästä aikaa ilmaisu. Maalimiehet saavat toistaiseksi olla yksitellen ettei tarkennuksessa varmasti tule vaihtoa maalimiehestä toiseen. Veikko on ollut nyt tosi terhakkana ja reippaana hakutreeneissä, ja uskon että voimme loppukeväästä kokeilla raunioperuskoetta - kunhan nyt näkee miten kaivot sujuvat sitten kun taas raunioille pääsemme.
Myös tämän päivän pikkutottikseen olen tyytyväinen, ja ajatuksena olisi ottaa ehkä illemmalla vielä toinen treeni tottista. Saa nähdä miten paikallaolo toimii kokeessa jos alusta on kovin kylmä ja märkä, ainakin Veikko nyt todella tuntuu tietävän että paikalla ollessa tosiaan kuuluu pysyä paikoillaan. Kohta lenkille! =)
Minun ei tätä pitänyt koko kansalle kuuluttaa, ei oikeastaan kertoa kenellekään kun pienoista painetta tulee ihan muutenkin... Mutta kai sen nyt voi kertoa silti, meni syteen tai saveen: Olen ilmoittanut Veikon BH-kokeeseen Hämeenlinnaan 3.4. Kyllä, kolmas huhtikuuta, siihen on alle kuukausi aikaa! Onhan tuo jätkä jo päälle kaksivuotias joo, mutta olen ollut aika laiska treenaamaan tottista, ja lisäksi olen liikaakin pelännyt toistavani Veikon kanssa samoja virheitä joilla Voiton tottiksesta on saatu hysteeristä ryntäilyä. Kai sitä nyt pitää vain uskoa itseensä ja ennen kaikkea koiraan, joka kuitenkin oikeasti on aika tavalla erilainen kuin Voitto.
Meillä on nyt ollut tottiksen tehotreenit käynnissä, joskin nyt onnistuin vielä saamaan oikein kunnon flunssan ja ainakin tämä viikonloppu menee lepäillessä. Veikon paikallaolo on oikein hyvä ja uskoisin sen olevan melkoisen varma; se toimi mainiosti jo viime syksynä rauniosoveltuvuuskokeessa. Liikkeestä istuminen meillä on edelleen hiukkasen työn alla, Veikko kun tahtoo liikkeessä vetää aina välillä maihin, tai sitten minä vedän koiran mukaani liian reippaalla marssimisella. Liikkeestä maahanmenon pitäisi olla ok. Seuraamisesta en tiedä kestääkö se koko BH-koekaaviota, olen ottanut lelupalkan vasta aika hiljattain mukaan, eikä viettikestävyys vielä ole parhaimmillaan vaikka Veikolla taatusti potentiaalia riittääkin. Henkilöryhmä on varmaan kunnossa, kop kop. Luoksetulossa hinkkaamme edelleen eteen istumista, koska Veikon mielestä liike on paljon raflaavampaa suorittaa niin, että se juoksee 100km/h luokseni, hyppää aivan täysillä mua vasten, ja saatua mamman tyrmättyä tulee suoraan sivulle. Siitä puheenollen, sivulle siirtyminen on oikein hyvä. =D
Eniten hirvittää kuitenkin kaupunkiosuus. Pyöräilijät, jalankulkijat ym. eivät itsessään herra kaupunkikoiralle ole mikään ongelma, mutta kun ne muut koirat. Niitä pitää vähintäänkin vetää pataan että uskovat. Onneksi koe on kunnolla poissa kotimasemista niin Veksin ei ehkä ihan niin kauheasti tarvitse puolustaa maitaan. Jos pääsemme kaupunkiosuuten asti (mistä en olisi niinkään varma) aion jättää Veikon kunnolla käskyn alle paikallamakuuseen kun se täytyy jättää "kaupan ulkopuolelle odottamaan". Silloin asiallisesta käytöksestä lienee jotain toiveita. Samoin koirakon ohittaminen täytynee ottaa aika ronskilla hallinnalla. Ei Veikko arkielämässä mikään remmirähjä ole, mutta aika helposti se jotain mutisee kun ohitamme muita koiria. Ja kokeessa sitten kun meikäläinen jännittää eikä koiraa sovi komentaa niin pontevasti kuin arkilenkeillä, niin saa nähdä mitä siitä tulee...
Voi todella olla ettei koe vielä mene läpi, eikä tämä meikäläisen panikointi ainakaan edesauta asiaa. Elkää siis odottako meiltä mitään, kunhan nyt käymme kokeilemassa! Voiton kanssa pitäisi muistutella mieleen tuo koekaavio, Veikon kanssa ei niin pitkää viitsi hinkata. Onneksi kokeita tulee pitkin kesää lisää. :P
Aamusella olimme Veikon kanssa Turun Winter Dog Showssa yhdessä serkkupoika Nokin kanssa edustamassa mudirotua. Ja mainiostihan pojat edustivat! Noki oli roppi ja Veikko sai SERTin ja VARA-CACIBin joka vahvistuu CACIBiksi koska Noki on jo kansainvälinen valio. Ja serttihän oli Veikkosen kolmas, joten Veikosta tuli Suomen muotovalio! =) Eipä olisi enää enempää putkeen voinut mennä, oli mukava näyttelypäivä muutenkin ja Veikko-peikko käyttäytyikin suuren osan aikaa hurjan hienosti. Ennen kehää jätkä otti jo vähän liiankin rennosti ja sai ohikulkijoilta hymyjä makaamalla selällään keskellä lattiaa hymy naamalla. Rapsutellahan herraa piti, ja koettaa makoilun jälkeen pölistellä kaamea kasa pölyä ja irtokarvaa pois turkista. Ylimääräisistä koristeista huolimatta Veikko sai eritysikehuja turkistaan ja mukava ja huolellinen tuomari kehui sitä muutenkin.
Näyttelyn jälkeen nukuttiin porukalla pienet päikkärit, ja nyt illalla kävimme pitkällä lenkillä. Huomenna taas rakennusetsintää, ja tarkennusharjoitukset jatkuvat. =)
Pitkän pakkasjakson jälkeen olen vihdoin ryhdistäytynyt tottiksen treenaamisessa. Ollaan oltu nyt treenailemassa Kupittaan puistossa, kerran mudiporukalla ja pari kertaa itsekseen. En tiedä onko Veikko aikuistunut vai onko tauko tehnyt hyvää (kenties molempia) mutta tottis kulkee nyt aiempaa paremmin. Mudiporukan treeneissä Veikolla oli vielä ajoittain keskittymisvaikeuksia, kun paikalla oli ihania naisia, mutta keskimäärin se teki oikein hyvin. Kun olemme treenanneet kahdestaan herra keskittyy ihan sataprosenttisesti, eivätkä puistossa ohi kulkevat juoksijat, pyöräilijät ja koirat ulkoiluttajineen häiritse oikeastaan yhtään. Uskallan myös hyvin pitää Veikkoa tottiksen aikana ilman hihnaa - ehkä me tästä siis vielä BH-kokeeseenkin päästään.
Tottistreenien pääteemana on edelleen ollut seuraaminen ja käännökset sekä täyskäännös. Olen alkanut opettaa täyskäännöstä vasta aika hiljattain, mutta Veikko on hoksannut homman hyvin. Liian väljä Veksi vielä käännöksissä on, mutta se pyrkii hyvin käyttämään myös takapäätään ja pitää kontaktin mallikkaasti. Olen myös koettanut opettaa käännöksiin ennakkomerkkiä kääntämällä hartioita hieman ennen käännöstä, ja tämäkin tuntuu menneen Veikolle hyvin jakeluun ja auttavan sitä käännöksissä.
Toinen tottisteema on lelupalkka, jota myös olemme enemmälti aloitelleet vasta tässä kahden vuoden kypsässä iässä. Uskon kuitenkin, että piiitkä namipalkkakausi on auttanut, ja nyt Veikko pitää paikkansa seuraamisessa erittäin hyvin, vaikka silmiin syttyykin ihan uusi hohde kun palkka vaihtuu namista leluun. Veikko ei myöskään vuoda tippaakaan, vaan patoaa seuratessaan oikein hyvin ja on varsin vihaisessa vietissä. Palkka saa kyllä kyytiä, mutta työskentely pysyy hyvin kasassa niin kauan kunnes palkka lentää. Nyt kun vain osaan jättää tekemättä ne virheet joilla olen saanut Voiton poikittamaan ja edistämään puolella koiranmitalla...
Maanantaina olimme pitkästä aikaa myös pelastuspuolen treeneissä ja ohjelmassa oli rakennusetsintää Nakoraudan tiloissa. Veikon kanssa keskityttiin tarkentamiseen ja piilot oli suunniteltu niin että kaikkiin pääsi ihan lähelle maalimiestä. Ensimmäisellä piilolla Veikko alkoi ilmaista jo lähemmäs kymmenen metrin päässä maalimiehestä, mutta kun palkkaa ei alkanut kuulua se etsi määrätietoisesti loppuun saakka. Kakkospiilollakin oli vielä tarkennusongelmaa, mutta ei enää niin suuressa määrin. Viimeinen piilo meni todella hyvin ja siinä Veikko meni kunnolla maalimiehelle asti ennen ilmaisun aloittamista. Veikon ilmaisu on myös parantunut nyt aivan hurjasti. Se haukkuu erittäin voimakkaalla ja määrätietoisella äänellä, eikä pidä turhia taukoja. Jatkossa täytyy edelleen kiinnittää erityistä huomiota tarkentamiseen ja siihen että Veikko saa palkkaa vasta kun se on mennyt kunnolla perille asti. Minun pitää muistaa pitää oma roolini pienenä, ja maalimiehellä voi viettää aikaa ihan kunnolla ja rauhassa. Myös maalimiehiä pitää edelleen muistuttaa, etteivät missään nimessä palkkaa sellaisessa kohtaa jos Veikko vilkuilee minuun. Olen Veikon edistymiseen nyt todella tyytyväinen, ensi maanantaina uudestaan!
Voiton kanssa samaisessa rakennustreenissä oli taas aikamoista ylikuumenemisongelmaa. Jätkä-parka oli viimeisiä treenaavia koiria ja oli Veikon kanssa odottanut rakennuksen toimistotilassa omaa vuoroaan. Voitolle on nyt palannut se ongelma, että se haukkuu minulle kun se tekee löydön. Keskityimme treenissä minun roolini häivyttämiseen ja siihen että palkka tulee vasta maalimiestä haukkumalla. Ensimmäisellä piilolla oli vähän katastrofin aineksia ilmassa, mutta kaksi seuraavaa menivätkin sitten jo ihan hyvin. Voitolta on ennenkin korjattu samaa ongelmaa, mutta näköjään se palaa hyvin herkästi. Onhan hän semmoinen mamman poika kyllä. No, nyt taas keskitytään siihen että maalimies on se tärkeä, ja palkka tulee sitä haukkumalla, ei mammalle kertomalla. Maastossa tätä ongelmaa ei ole, koska tarkentaminen on niin paljon helpompaa. Maanantaina jatketaan Voitonkin kanssa. =)
Joulukuu oli hiljaista aikaa treenien saralla. Hakutreeneissä kävimme kerran, pari viikossa, ja lisäksi otettiin tottista, mutta jälki ja rauniot ovat nyt olleet kokonaan tauolla. Joulun lähestyessä hakutreenikerratkin harvenivat kun porukalla oli paljon muita menoja. Uusi vuosi toi tullessaan pakkasrajat ylittävän kylmyyden, joten treenitauko jatkunee toistaiseksi. Lenkeillä käydään kyllä sitten senkin edestä, ja jouluna pojille toi vaihtelua jo bussilla tehty matka Hattulaan, ja Luna-kroaatin seura.
Vuoden lopulla Veikko kävi kahdessa näyttelyssä, Turku kv:ssa ja Pohjoismaiden Voittajassa. Turusta saaliina saatiin sertti ja cacib, Pohjoismaiden voittajan anti oli mukavaa seuraa ja Veikolle erittäin hyvät valjaat yhdestä myyntikojusta. Katsellaan sitä viimeistä serttiä nyt sitten tässä alkuvuodesta 2010... ;-)
Itsenäisyyspäivän aattona olimme Veikon kanssa VSPK:n järjestämässä "Itsenäisyyspäivän vastaanotto" -rakennusetsintäharjoituksessa Salossa Hellan tehtailla. Harjoitus kesti läpi yön ja treenasimme yhteensä viidessä kohteessa, kaksi tuntia kussakin paikassa. Veikko toimi elämänsä kolmannessa rakennusetsintäharjoituksessa oikein mukavasti, ja osoitti jälleen kerran olevansa alusta- tila- ja äänivarma. Treenipaikkoina oli varsin erilaisia tiloja, kaikki onneksi sisällä lämpimässä. Oli isoja, pimeitä tehdashallihuoneita, varastoaletta lavoineen ja laatikoineen, liukkaita lattioita, erikoisia hajuja, erittäin vaikeasti liikkuvia ilmavirtoja, voimakasta ilmastointikoneiden jymyä, ritiläportaita ja vaikka mitä, eikä yötä myöten väsynyt mamma varmaan ollut se pienin häiriö. Muutaman kerran Veikko aloitti ilmaisun turhan aikaisin pelkästä hajusta, ja sitä joutui hiukan kannustamaan tarkentamaan paremmin, mutta keskimäärin Veikko etsi oikein hyvin ja ilmaisut olivat tarmokkaita. Voitto ei tällä kertaa ollut mukana, koska se oli hiljattain treenaamassa rakennusetsintää hälyharjoituksessa.
Eilenillalla ja yöllä aina kolmeen asti olimme Voiton kanssa oikeassa hälytyksessä Naantalissa. Voitto-raukka kävi 25 asteen pakkasesta huolimatta vähintään kuumana, sen verran taukoa on treeneistä ollut. Tarkastimme yön aikana kolme aluetta, Voitto työskenteli oikein mallikkaasti, mutta havaintoja etsittävästä emme saaneet.
Laitetaan kauniiksi lopuksi ihan julkisesti esiin tavoitteita vuodelle 2010.
Voiton kanssa tehdään taas maastohausta taidontarkistuskoe. Lisäksi aletaan nyt treenata jälkeä aikaisempaa aktiivisemmin; Voitto on nyt vanhemmiten alkanut hieman paineistua laukauksista (uusi vuosi meni silti vanhaan tapaan aivan rennosti paukuista huolimatta!), ja voi olla etten enää lähde sen kanssa rauniokokeisiin. Vuoden 2009 syksyllä suoritimme vielä raunioilta taidontarkistuskokeen ihan ongelmitta, mutta jatkossa kakkoslajiksi nousee varmasti jälki.
Veikon kanssa tavoitteita on sitten sitäkin enemmän, toivottavasti nyt ei aivan liikaa! =)
- BH-koe keväällä
- Vuoden 2010 aikana hälykoiraksi oikeuttavat kokeet pelastuskoirapuolelta, eli maastosta perus- ja loppukokeet ja raunioilta peruskoe. (Työkäyttöön en Veikkoa vielä tänä vuonna ota, vaikka se tarvittavat kokeet läpäisisikin. Kokemusta tarvitaan vielä paljon lisää.)
- Syksyllä voisi ehkä uskaltautua pk-hakukokeeseen, tavoitteena HK1
- Paimennusta ainakin "taipumustestauksen" verran
- AD-koe
- Luonnetesti
- Viimeinen sertti muotovalioon
Tulipa taas pitkä tauko päivityksiin. Treenailtu ollaan kyllä, mutta myös pidetty jonkin verran taukoa. Syyskuun lopulla itseltäni leikattiin jalkaa, ja olin pari viikkoa aika totaalisesti sairaslomalla. Voitto oli äidin luona hoidossa ja Ville lenkitti Veikkoa. Onneksi en sen pidempään joutunut saikkuilemaan, ja olemme edistyneet mukavasti treeneissä tässä syksyn aikana.
Olemme ottaneet nyt oikein tehotreenillä esineruutua ja Veikko on päässyt hommaan hyvin sisään. Ensimmäisen esineen se hakee sujuvasti takakulmasta, toisen esineen olen aika usein vienyt Veikon nähden. Välillä olen myös haettanut yhden esineen, vienyt sitten Veikon hetkeksi autoon, ja ottanut sitten vielä esineen, pari lisää.
Tottiksessa hinkkaillaan edelleen BH-liikkeitä, lisäksi ollaan otettu noutoja ja eteenlähetystä. Veikolla on oikein mukava vire tottiksessa, ja hallinnan puolesta uskaltaisin jo BH-kokeeseen lähteä. Täyskäännös on kuitenkin vielä työn alla, ja jääviä liikkeitäkin pitää hioa. Paikallaolo Veikolla on erinomainen. Kaupunkiosuudesta pitäisi päästä treenaamaan koiran jättämistä yksin kaupan ulkopuolelle, Veikolla on on siinä taipumus alkaa moittia ohikulkijoita...
Rauniot meillä on olleet nyt jonkin aikaa tauolla, mutta maastossa ollaan treenattu ahkerasti. Veikolle on nyt tehty useita hakutreenejä niin, ettei se enää pistoille saa mitään apuja haamuista tms. Välillä herra menee erinomaisen mallikkaasti, välillä siltä vielä puuttuu luottoa siihen että todella kannattaa edetä koko 50 metriä. Palkkana olen nyt vaihdellut lelua ja namia, nami on kokemattomammille maalimiehille niin paljon helmpompi.
Olemme menossa Veikon kanssa marraskuun lopulla Turun kv-näyttelyyn, ja joulukuussa Pohjoismaiden Voittajaan. Noin muuten tälle vuodelle ei ole mitään erikoisempia suunnitelmia. Ai niin, 5.12. on VSPK:n koko yön kestävä rakennusetsintäharjoitus. Sinne suuntaamme Veikon kanssa myös. =)
Viime aikoina Veikko on alkanut oikein loistaa sekä maastossa että raunioilla. Ei sillä, että herran kanssa aikaisemminkaan sen kummempaa ongelmaa olisi ollut, mutta nyt homma tuntuu oikein loksahtaneen paikoilleen, ja Veikko on todella motivoitunut ja suoritusvarma. Yksi maan pinnalle pudottavakin rauniotreeni meillä tässä välissä oli; raunioilla oli ilmeisesti ulkoilutettu juoksunarttua juuri ennen meidän treenejämme, ja nuorenherran osalta koko touhu meni lähinnä maan haistelemiseksi, josta sitten taas itse hermostuin, ja soppa oli valmis. Tämän yhden totaaliepäonnistuneen treenin jälkeen Veikko onkin sitten taas toiminut kuin herran enkeli. Tutkimattomat ovat mutiaisen tiet.
Maastohaussa ollaan nyt käytetty paljon lelupalkkaa, ja Veikko tuntuukin toimivan sillä paljon rentoutuneemmin ja säpäkämmin. Raunioilla ja pelastuskoirahaussa olemme edelleen palkanneet namilla, mutta nyt namipalkka on maittanut oikein hyvin. Liekö Veikolla tapahtunut jotain henkistä kehittymistä, tai joku kehityskausi on alkanut tai päättynyt - koira on paljon kypsemmän oloinen kuin vielä ihan hetksi sitten.
Tänään olimme Maarian altaan metsässä pelastuspuolen hakutreeneissä. Veikko oli aivan hurrrrjan hyvä! (Ja mamma meinasi kuolla erittäin vaativaan maastoon...) Veikolle tehtiin neljä pistoa ja lopuksi yksi peräänlähetys. Pk-puolta tuntemattomat treenikaverit ottivat neuvosta vaarin, kun pyysin heitä huolehtimaan että pistoista tulisi vähintään 50 metriä syviä. No, pistot olivat sadan metrin luokkaa, aivan luotisuoria, ja Veksillä oli todella draivi päällä! Kahdella ensimmäisellä pistolla näytin haamut yhtä aikaa, sitten koira hetkeksi pois, ja lähetys. Ykkösellä suorapalkka, kakkosella noin viisi hyvää haukkua, kolmosella ja nelosella noin 10-15 hyvää haukkua ja peräänlähetykseen suorapalkka. Ykkös- ja kolmospisto olivat erittäin jyrkkää rinnettä suoraan alas aivan Maarian altaan (iso joki) rantaan, ja matkaa oli todellakin lähemmäs se sata metriä. Toisella puolella pistot olivat hyvin hankalakulkuisessa kalliomaastossa, paljon korkeuseroja, risukkoa, pusikkoa ja korkeaa kalliota. Ja syvyyttä täälläkin lähemmäs sata.:D KOlmannelle pistolle lähetin Veikon ilman haamua tai mitään muutakaan ennakkomerkkiä, piilolta tuli hyvin tuuli, ei muita apuja. Ja Veikkohan lähti.
Jokainen pisto onnistui erittäin hyvin. Pistot olivat suoria, ja Veikko juoksi erittäin kovaa ja motivoituneesti. Viidestä piilosta kahdella oli Veikolle uppo-outo maalimies, eivätkä loputkaan ihan parhaiten tunnettuja olleet. Veikko aloitti kaikki ilmaisut aivan saman tien, ja ilmaisi ilman mitään ongelmaa myös vieraat maalimiehet. Kaikkiaan ihan älyttömän onnistunut treeni! Ohjaajan pitää nyt vain ihan oikeasti alkaa kohottaa kuntoaan...
Treenailtukin on, mutta nyt pikapäivitystä muista tapahtumista.
Veikon kanssa olimme viime lauantaina Mustialassa unkarinpaimenkoirien erikoisnäyttelyssä. Päivä oli kaikin puolin oikein mukava, Veikko sai ERI:n ja oli PU4. Ressukalla meni joku örkki korvaan juuri kun olisi pitänyt jaksaa seista yksilöarvostelussa, ja koko touhu meni vähän pään ravisteluksi ja säätämiseksi. Urheasti pikku-mudi silti seisoi. Veikon veli Jakke oli PU1 ja VSP ja sai Sertin! Onnittelut upealle velipojalle! Myös Taika-siskoa nähtiin, neiti-koira oli oikein reipas ja simpsakka, nätti likka!
Toinen päivänpelastaja oli tänään tullut vahvistus: minut ja Voitto hyväksyttiin nyt viralliseksi hälykoirakoksi! =) Viimeisen koirallisen harjoittelun suoritimme pari viikkoa sitten, ja ihan positiivista palautetta meistä on kuulemma kuulunut. Voitollahan on ollut tarvittavat kokeet käytynä jo varmaan pari vuotta, itse olen ollut riippakivenä. Mutta nyt se on virallista! Toki sitä toivoo ettei oikeita etsintätilanteita tule, mutta tarpeen vaatiessa olemme valmiit tekemään parhaamme ja vähän enemmän.
Treeneistä vielä mainittakoon, että Veikko on nyt yhtäkkiä oppinut esineilmaisun jäljellä. Olen itse ihan ihmeissäni, että noinko helposti se kävikin. Olemme jo pidempään ottaneet maahanmenoa loppupalkkana jäljellä olevalle motivaatiopatukalle, nyt olen ihan parissa treenissä lisännyt namipurkkeja jäljelle, eikä herraa monta kertaa tarvinnut maahan pyytää kun se alkoi mennä purkeilla maahan ihan itsestään. Toiseksi viimeisimmissä treeneissä Veikolla vielä pyöri herne ihan hurjasti, purkilla se pysähtyi, ihan selvästi mietti mitä pitää tehdä, ja sitten hiukan kysyvästi meni maahan. Siitä toki hurjat kehut ja palkka. Nyt viime treeneissä Veikko ei sitten oikeastaan empinyt enää lainkaan, vaan maahanmenot menivät hienosti! Viimeisimmistä jälkitreeneistä on kuvattu myös video. Koetan lisätä sen treenipäiväkirjaan kunhan yötyöläinen atk-tukeni herää.=)
